Kainaloihin asti lunta

Englanninbulldoggi on iso koira, mutta jalat eivät ole kauhean pitkät suhteessa muuhun vartaloon. Siksipä syvässä lumessa voi olla toisinaan haastavaakin liikkua. Kainaloihin asti ylettyvä lumi ei kuitenkaan Helmin menoa pahemmin haittaa, paitsi ettei siinä kauhean kauaa jaksa rämpiä. Jos maisemassa on koskematonta tasaista lunta, niin Helmihän rientää innolla siihen möyrimään ja riehumaan. Tällä kertaa Helmi sai lumisen naaman kurvaillessaan lumessa.

Helmi: "Katsoppas, kun tein hienon lumikraaterin. Se on mun erikoisalaa.
Jos yrittäisin tehdä lumienkelin, niin siitä tulisi
lähinnä lehmän taljan näköinen muodostelma."

"Aika rankkaa tuo lumikraaterin teko. Tuli samalla pestyä naamakin."

"Huaah... Nyt ei enää jaksa liikkua. Tätä luntahan on kainaloihin asti.
Mietippä tilannetta omalle kohdallesi."

 

"Ööö.. Käviskö, että kannat mut takaisin autoon? Tuli niin kova uupumus,
kun tein niin hienon ja ison lumikraaterin. Jooko, kannatko?"