Kainaloihin asti lunta

Englanninbulldoggi on iso koira, mutta jalat eivät ole kauhean pitkät suhteessa muuhun vartaloon. Siksipä syvässä lumessa voi olla toisinaan haastavaakin liikkua. Kainaloihin asti ylettyvä lumi ei kuitenkaan Helmin menoa pahemmin haittaa, paitsi ettei siinä kauhean kauaa jaksa rämpiä. Jos maisemassa on koskematonta tasaista lunta, niin Helmihän rientää innolla siihen möyrimään ja riehumaan. Tällä kertaa Helmi sai lumisen naaman kurvaillessaan lumessa.

Helmi: "Katsoppas, kun tein hienon lumikraaterin. Se on mun erikoisalaa.
Jos yrittäisin tehdä lumienkelin, niin siitä tulisi
lähinnä lehmän taljan näköinen muodostelma."

"Aika rankkaa tuo lumikraaterin teko. Tuli samalla pestyä naamakin."

"Huaah... Nyt ei enää jaksa liikkua. Tätä luntahan on kainaloihin asti.
Mietippä tilannetta omalle kohdallesi."

 

"Ööö.. Käviskö, että kannat mut takaisin autoon? Tuli niin kova uupumus,
kun tein niin hienon ja ison lumikraaterin. Jooko, kannatko?"

Bulldoggipainia

Helmin paras koiraystävä, Paavo-bulldoggi, oli kylässä. Kaikki ei mennyt Helmin osalta putkeen, kun Paavo innostui kiusaamaan Helmiä rauhaisan sohvalla löhöilyn lomassa. :) Tässä Helmin tarina siitä, mitä sohvalla tapahtui...

Helmi (oik.): "Tästä se lähti. Kaikki oli ensin ihan hyvin. Paavo oli ihana ja
toimi pääni nojana maltillisesti, kunnes yhtäkkiä..."

"...Paavolta loppui maltti ja se päätti antaa mulle pusun poskelle."

"No mää häkellyin pususta ja samassa Paavo punastui ja
nousi istumaan. Sitten se sekosi täysin..."

"Paavo tuli ihan mun lähelle niin, että mää ihan kellahdin kumolleni..."

"Sitten se hullu nousi takajaloillensa ja mää yritin kammeta ylös kyljeltäni..."

"Onneksi pääsin ylös ja sain käännettyä pääni pois Paavon alta.
Huh huh... Mutta ei se vielä siihen loppunut."

"No sitten Paavo alkoi lätkiä mua tassullaan."

"Ja uudestaan."

"Sitten mää yritin siirtyä mahdollisimman kauas Paavosta, mutta sohvan
reuna loppui heti kesken. Paavo vaan ei jättänyt vieläkään mua rauhaan..."

"Siirryin toiselle puolelle sohvaa vihellellen. No siitäpä se Paavo sitten
innostuikin. Se alkoi tunkea päätään mun mahan alle..."

"...ja sitten yhtäkkiä nostikin päänsä ja näytti kieltä. Ääk, mää pelästyin."

"No sitten tuli tosi tuskia. Paavo alkoi tuupata ja tuupata mua kumolle..."

"Lopulta olin ihan kyljelläni. Voi tuskat. No yritin tietenkin nousta ylös..."

"Pääsinkin jaloilleni, mutta Paavo yritti kaikin voimin estää."

"Katsoin jo ylempiä tahoja kohden. Lopulta en enää kestänyt ja
näytin Paavolle taivaan merkit..."

"..ja huusin täysillä MINÄ MÄÄRÄÄÄÄÄN!!!
Jolloin Paavo pelästyi ja pomppasi ainakin metrin korkeudelle."

"Sitten Paavo rauhoittui ja käpertyi kainalooni ja kaikki oli taas hyvin."

Vauhdin hurmaa lumihangessa

Ei sitä heti päältäpäin osaisi arvata, kuinka paljon intoa ja ketteryyttä bulldogistakin voi löytyä, jos se sille päälle sattuu. Helmi osoitti, että kyllä bulldoggikin on ketterä ja nopea vaikka umpihangessa. Tässä vaihdikkaita kuvia pellolla juoksemisesta, kun Helmi oikein innostui ja koki vauhdin hurmaa lumen pöllytessä.

"Jiihaaa... Nyt mää näytän teille, kuinka mää juoksen täysillä pellon
päästä päähän ja takaisin. Jaa, ette usko vai... tästä se lähtee..."

"Ja sitten vielä täysillä takasin..."

"Läääh... Perillä."

"Lällällää.. Mitä mä sanoin. Pystyttekö itse samaan?"

Helmin jälkiä lumessa.