lauantai 1. helmikuuta 2014

Rakkaus on ikuista

Saimme haettua Helmin uurnan kotiin 3 viikkoa kuoleman jälkeen. Uurna on todella kaunis ja suloinen. Siinä on kannessa pieni nukkuva koira. Oli helpottavaa saada uurna vihdoin kotiin. Kun hyvästelimme Helmiä eläinlääkäriasemalla kuoleman jälkeen, lupasin Helmille, että hän pääsisi vielä rakkaan nallensa viereen. Kun sitten toimme uurnan kotiin, asetin Helmin uurnan nallen viereen, niin kuin olin luvannut.


"Rakastan sinua aina Helmi-kulta."

Helmi
24.3.2009 - 18.12.2013

Teimme Helmin uurnalle, kaulapannoille ja tärkeimmille leluille oman paikan lasikaappiimme. Helmi saa sieltä katsella rauhassa touhujamme. Mikäli joskus hautaamme uurnan, se tullaan viemään Virroille mökille, jossa Helmi vietti elämänsä aikana paljon ihania kesäpäiviä.

Helmin ruumiinavauksesta tuli myös tulokset noin kuukausi kuoleman jälkeen. Ruumiinavaus suoritettiin Helsingissä Eviran toimesta. Kävimme vielä keskustelemassa Tampereen Animagissa tulosten saapumisen jälkeen. Keskustelussa oli mukana Helmiä hoitanut eläinlääkäri Kadri Kääramees sekä klinikkamanageri Riikka Saikkonen-Mattsson.

Eläinlääkäri kertoi vielä uudelleen, mitä anestesiassa oli tapahtunut. Kun hengitysputki oli mennyt tukkoon, eläinlääkäri oli ottanut hengitysputken pois ja tarkastanut, onko siinä tukosta. Mitään tukosta ei kuitenkaan ollut näkynyt ja hän oli yrittänyt laittaa saman putken takaisin paikoilleen. Hengitysputkea ei kuitenkaan saatu laitettua takaisin paikoilleen, koska Helmin äänihuulet olivat menneet spasmiin. Tällöin eläinlääkäri laittoi Helmille pienemmän hengitysputken, joka sitten meni paikoilleen. Tähän meni aikaa yhteensä kuulemma maksimissaan minuutti. Tämän jälkeen sydämen pysähdyksestä johtuen sydäntä alettiin hieromaan parin minuutin ajan. Lisäksi annettiin lääkettä, jonka piti auttaa sydäntä palautumaan. Mitään vaikutusta ei kuitenkaan tullut ja elvytys päätettiin lopettaa. Eläinlääkäri ei myöntänyt mitään hoitovirhettä.

Tuloksista kävi ilmi, että kuolema on johtunut äkillisestä sydämen toiminnanvajauksesta ja hengitysvajauksesta. Tuloksista ei kuitenkaan selvinnyt tarkaa syytä, miksi Helmin sydän pysähtyi hengitysputken tukoksen tapahtuessa ja miksi se ei enää palautunut, vaikka happea alettiin antamaan uudelleen maksimissaan minuutin kuluttua tukoksen ilmaantumisesta sekä samalla hieromaan sydäntä. Myöskään ei selvinnyt, mistä hengityslaitteen ilmoittama tukos johtui. Arvelivat, että joko se meni tukkoon limasta tai Helmin keuhkot olivat menneet spasmiin eli puristuneet happea vastaanottamattomaksi esimerkiksi nukutusaineallergiasta johtuen. Syy saattoi olla myös jokin muu sydämen toiminnan häiriö, jonka vuoksi Helmi ei vastaanottanut happea. Ruumiinavauksessa ei kuitenkaan ollut merkkejä mistään aivoinfarktista, mikä olisi voinut selittää tapauksen.

Ruumiinavauksessa selvisi kuitenkin muita mielenkiintoisia löydöksiä. Helmillä todettiin lievä vesipää, äänihuulissa polyyppejä ja krooninen limakalvotulehdus rodulle tyypillisen hyvin ahtaan nielun alueella sekä krooninen virtsarakontulehdus ja hammaskiveä. Keuhkot olivat rodunomaisesti hyvin pienet ja henkitorvi erittäin kapea. Helmillä oli pitkä pehmeä kitalaki sekä pieni ja kapea nielu. Sydän oli rakenteiltaan, muodoiltaan ja kooltaan normaali. Myös suolisto oli normaali. Myöskään pernasta, munuaisista, lisämunuaisista, kilpirauhasista, haimasta ja mahalaukusta ei tehty erityisempiä havaintoja.

Animagista sanoivat, että mikäli haluamme, voimme pyytää eläinlääkintävahinkojen arviolautakuntaa tekemään arvion hoitovirheen mahdollisuudesta. Emme sinänsä halunneet olla syyttävällä kannalla eläinlääkäriä kohtaan tapahtumasta, koska hän vilpittömästi oli pahoillaan ja vaikutti tehneen parhaansa. Toivomme, että Helmin tapaus kuitenkin opettaisi Animagin eläinlääkäreitä kehittymään ja estämään vastaavanlaiset tapaukset tulevaisuudessa. Ainakin Kadri Kääramees kertoi, että tulevaisuudessa hän aikoo puuduttaa koiran äänihuulet, jottei ne menisi spasmiin ja vaikeuttaisi hengitysputken uudelleen asettamista. Lisäksi tapauksesta riippuen tukoksen sattuessa hän saattaisi ensin yrittää puhaltaa tukoksen keuhkoihin sen sijaan, että hän alkaisi heti poistamaan hengitysputkea, sillä hengitysputken poistaminen ja uudelleen asettaminen ärsyttävät koiran äänihuulia, jota taas saattaa lisätä sydämen arytmian vaaraa.

Helmin poismeno on ollut järkyttävää. Päivä päivältä siihen kuitenkin tottuu ja asian alkaa sisäistämään. Helmi oli meille täydellinen koira ja mikään ei voi Helmiä koskaan korvata. Koska Helmi antoi meille niin hyvän kokemuksen koiran kanssa elämisestä, halusimme hankkia meille uuden pennun. Nyt kotonamme tepsuttelee pieni englanninbulldoggi Hilma. Hilma on ihan oma persoonansa eikä se ole tietenkään sama asia kuin Helmi. Helmi on aina muistoissamme ja rakkaus Helmiin on ikuista.

"En unohda sinua ikinä. Olit minun ensimmäinen koira ja
rakastan sinua ikuisesti."

4 kommenttia:

  1. Osannottani vielä kerran, todella suurullista, tiedän kuinka kauhea ja rankka on tämä! Lämmin halaus!
    Valitettavasti anestesia on vaarallinen eläimille sekä ihmiselle. Viime vuonna äidin 1 v Kiinalainen harjakoira pentu sai väärän annostuksen, ja se oli niin järkyttävä.
    Ja vaikka se oli lääkärin syy, ja vaikka se lääkäri sai potkut ja vanhemmat sai korvauksen. Koira silti oli rakas eikä siitä saa takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta.
      Kauhea kokemus ollut vanhemmillasikin.
      Helmin tapauksessa ei tullut tarkkaa selvyyttä miksi sydän pysähtyi, mutta välttämättä mitään varsinaista hoitovirhettä ei tapahtunut, vaan kyseessä oli vaan todella huono tuuri. Jokatapauksessa kauhea tapaus se oli. Helmi oli niin täydellinen koira meille.

      Poista
  2. Moi!
    Osanotto suruunne! <3
    Oltiin tänään virallisissa kuvauksissa Inkerimme kanssa ja arvio oli DD-lonkat, sitä kautta löysin tänne Helmin blogiin, kun etsin tietoa D-lonkista bulldogilla! Ihanat sivut! :)

    Meidän vanhempi bulldoggi kuoli 13.12.2011. Olimme menossa eläinlääkäriin, koska molemmilla oli silmätulehdus. Automatkalla alkoi tappelu ja perillä eläinlääkärissä päätimme päästää Pepin kärsimyksistä. Vammat tappelusta oli niin pahoja, puremia lähes luuhun saakka, toinen korva melkein irti ym. Paraneminen ei ollut varmaa ja olisi tullut todella kalliiksi. Pepillä oli jo 8 kk iässä todettu nivelrikko. Se oli kyllä elämäni kamalin päivä :(
    Inkeri oli siis myös huoneessa, kun Peppi sai viimeisen piikin. Inkeri halusi viereen hoitopöydälle. Nostin sen siihen enkä meinannut saada pois. Vielä kun nostin Inkun alas, se nousi pöytää vasten ja itki. Eläinlääkäri sanoi, että se ymmärtää, että kaveri on kuollut, muttei tajua, että on itse sen "tavallaan" aiheuttanut.
    Inkeri itki pari viikkoa kaikki yöt. Vanhempi tyttö otti Inkun huoneeseensa öiksi nukkumaan, ettei sen tarvinnut nukkua yksin. Nukkuivat aina Pepin kanssa vieri vieressä. Välillä taas tappelivat. Suurimman osan ajasta olivat kuitenkin parhaat ystävykset! Ikävä on vieläkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,
      Kiitos osanotosta!
      Kiva, että tykkäät Helmin blogista. Itsekin sitä välillä vaan lueskelen ja muistelen Helmin elämää. Onneksi se on aika hyvin dokumentoitu, vaikka paljon jäikin kirjoittamatta ja kertomatta. Voi olla, että joskus vielä lisäilen blogikirjoituksia Helmin elämäntarinan täydentämiseksi niiltä osin, jotka jäi kirjoittamatta aikanaan.

      Kauhea tapaus tuo Pepin kohtalo. :( Osanotto teidänkin suruunne. Aika on varmaan jo parantanut pahinta ikävää, vaikka ei se ikävä koskaan kokonaan katoa. Joskus se vaan pahenee, jos tapahtuu jotain mikä muistuttaa rakkaasta bulldogista.

      Rapsutuksia Inkerille ja toivottavasti lonkat eivät haittaa liikaa elämänlaatua. Terveisiä myös meidän Hilma-bulldogin pennulta (http://englanninbulldoggi.blogspot.fi/)!

      Poista