Piehtarointia nurmikolla

Helmi nauttii nurmikolla piehtaroinnista antaumuksella. Kyllä taitaa olla mukavaa touhua. ♥

"Ai, kun tekeekin hyvää..."

" Kyllä elämä on ihanaa!!! Juhuu. "

"Öö.. Apua.. Miten tästä pääsee ylös?"

"Mitä? Kuvasitko sää kokoajan?"

Veneretki Visuvedelle

Lähdimme koirien kanssa Visuveden kanavalla käymään. Helmi ja Paavo bulldogit istuivat veneen penkeillä. Paavolle on myös hankittu omat koirien pelastusliivit, joiden pitäisi sopia kooltaan vielä täysikokoisenakin. Menomatkalla oli hieno sää. Koirat nauttivat venekyydistä ja katselivat rentoina aaltoja ja maisemia. Menomatka Visuvedelle kesti alle puoli tuntia.




Kiinnitimme veneen Visuveden venelaituriin ja nousimme maihin. Koirat on helppo nostaa veneestä laiturille pelastusliivien nostokahvoista. Ensimmäisenä koirilla oli juomatauko. Sitten lähdimme katsastamaan kesäkahvilan tarjontaa.

Helmi: "Vau, kyllä on komea silta."
Paavo: "Mua ei mitkään sillat kiinnosta. Nyt vettä, slurp slurp..."

Laiturilta suuntasimme vieressä olevaan kesäkahvilaan, mutta kahvila olikin suljettu. Kahvilan ohessa oli käytettävissä pyöriä, joiten avulla pääsi käymään vähän matkan päässä olevassa kaupassa.

Osa porukasta lähti käymään kaupassa pyörillä ja loput jäivät odottamaan herkkuja rantaan. Herkkuja odotellessa katselimme maisemia kahvilan nurmikentällä.

Paavo: "Mikä niillä kestää? Täällä päin ei näy ketään."
Helmi: "Ei täälläkään suunnassa. Kyllä ovat hitaita."

Visuveden kääntösilta käännetään sivulle, kun Tarjanne laiva kulkee sillan kohdalta. Tarjanne laiva kulkee Tampere - Virrat väliä ja ohittaa myös mökin rannan ennen Virtojen laivarantaa. Tällä retkellä emme päässeet ihailemaan kääntösillan kääntöä.

Herkkuja odotellessa Helmi ja Paavo bulldogit poseerasivat rannassa pelastusliivit päällä. Yhteinen talutushihna oli kiinni molemmissa koirissa hihnan päistä ja kiinni pystyi pitämään hihnan keskeltä. Helmin pelastusliiveissä on myös erillinen lenkki, johon hihnan voi suoraan kiinnittää. Paavolla oli erikseen kaulapanta kaulassa.

Vihdoin herkkujen odottaminen palkittiin, kun kaupassa kävijät saapuivat jätskien ja koirien herkkupalojen kanssa paikalle. Asetuimme aurinkovarjon alle herkuttelemaan. Koirat viihtyvät pöydän alla kaikkein varjoisimmissa kohdissa.

Helmi: "Nam nam. Ompas herkkua. Paavo, älä syö
kaikkea." Paavo: "Kerjääminen on mun vahvuus."

Paavo: "Minä olen vapaaehtoinen syömään loput
teidän jätskeistänne, jos ette jaksa kaikkea."

Herkuttelun jälkeen lähdimme kiiruun vilkkaan takasin mökille päin, koska järvelle alkoi kerääntyä uhkaavan näköisiä pilviä. Vielä aurinko kuitenkin paistoi ja lämmitti mukavasti.

"Olipas mukava retki. Nyt me lähdetään kotiin päin."

Helmi: "Minä menen ensimmäisenä veneeseen.
Paavo, jonoon mars."

Kun kaikki oli lastattu takaisin veneeseen, niin sitten lähdettiin matkaan. Tummia pilviä vaan alkoi kerääntyä lisää taivaalle.

Paavo: "Kyllä näyttää pilvet synkiltä."

Kohtaa alkaa sataa.

Ehdimme noin puoleen väliin matkaa, kun alkoi sataa kunnolla. Molemmat koirat änkivät kiiruusti viltin alle sateen suojaan. Oli kyllä huvittavaa katsella, kuinka bulldogit ovat niin mukavuuden haluisia, että eivät siedä sateen armoilla hetkeäkään. ♥  

Paavo: "Helmi, älä vie kaikkea tilaa. Mene sinnepäin,
että minäkin mahdun viltin alle."

Kun lopulta pääsimme perille mökille, koirat menivät samantien lämpöisen viltin alle nukkumaan. Kyllä oli koettelemus bulldogeille, mutta nyt voi onneksi rentoutua ja levätä retken päälle.

Helmi: " Kyllä meitä taas koeteltiin. Ihanaa olla sisällä lämpöisessä vihdoin.
Kaikkea ne ihmiset keksivät meidän päämme menoksi."

Helmi tapaa uuden kissatuttavuuden

Kävimme sukulaisten mökillä Ikaalisissa, jossa oli paikalla myös Manuel-kissa. Helmi yritti lähestyä ja tehdä tuttavuutta kissan kanssa, mutta se ei ollutkaan ihan helppoa. Kissa nosti selkäkarvansa pystyyn ja näytti, että hänen lähelle ei kannata tulla läähättämään ja kuolaamaan.

Manuel-kissa: "Mikähän tuokin on ja mitä se oikein tekee..."
Helmi: "Moi Manuel! Mää vaan äkkiä käyn katsomassa,
mitä tuolla sun kupissa on."

Manuel: "Älä luulekaan hurtta!" Helmi: "No ei sitten."

Manuel: "Voi piru, se pääsi käymään mun kupilla!" Helmi: "Hähhää..
ehdinpäs käymään sun kupilla. Taidankin tästä sitten lähteä."

Manuel: "Täytyypä mennä tarkkailuasemiin, jos se pölvästi vielä lähestyy mun ruokakuppia."

Jonkin ajan päästä alkuhermoilu laantui ja molemmat nukkuivat tyytyväisenä saman katon alla. Mutta sehän oli selvää Manuelille, että koirien paikka on lattialla ja kissat saa olla sohvalla. ♥

Kalliolla

Helmi ja Paavo bulldogit ihailevat Suomen kauniita maisemia mökillä. Kalliolta näkee pitkälle järven yli. Korkeiden jyrkänteiden lähellä ei saa juosta ja riehua, jottei vahingossa tipu jyrkänteeltä. Koirien mielentila on pidettävä rauhallisena ja liialliselle leikkisyydelle ei ole sijaa kallioiden reunoilla. Jos ei pysy rauhallisena, saa kiellon ja joutuu heti lähtemään kalliolta.

"Hui, olempa minä korkealla. Paavo, älä sitten tule tänne riehumaan."

"Minä katselen vaan täältä alempaa maisemia."

Naama mustikassa

Helmi sai nuolla jäätelöpaketin lopun, jossa oli vähän jäljellä itse tehtyä mustikkajäätelöä. Jätski maistui Helmistä huippu hyvältä. Sen jälkeen naama olikin ihan mustikassa. Pitkän kielensä avulla Helmi sai puhdistettua naamaansa aika hyvin.

"Nam, herkkua... Tätä voikin oikein rohmuta,
kun mustikka on kerran niin terveellistä."

"Mää yritin syödä mahdollisimman siististi. Enhän sotannut yhtään?"

"Olisin kyllä voinut ottaa vähän lisää vielä. Ai mitä, söinkö mää jo kaiken?"

"Olisipa jäänyt vähän ruttujen väliin jätskiä. Slurps."

Bulldogit mustikkaretkellä

Helmi ja Paavo bulldogit olivat mukana mustikkametsässä. Mustikoita löytyi runsaasti ja sää oli suotuisa. Hyttysiäkin oli maltillisesti.

Paavo tykkäsi syödä mustikoita suoraan pensaista, vaikka hieman haasteellista se oli, koska oksat meinasivat aina karata suun edestä. Paavo oli niin innoissaan mustikoista, että tunki kuonoaan aina siihen pensaaseen, josta itse yritti noukkia mustikoita. Mustikoita kerättäessä pitikin olla tarkkana, ettei mene noukkimaan mustikoita juuri Paavon kuolaamista pensaista. :)

Helmi ei innostunut yrittämään mustikoiden syömistä suoraan pensaista. Kädestä annettaessa mustikat maistuivat myös Helmille.

Hetken metsässä kuljeskelun jälkeen koirille tuli niin kuuma, että mutalätäköt olivat koirien mielestä aivan taivaallisia juoma- ja vilvoittelupaikkoja. Kuumuuteen mutalätäköt tarjosivat helpostusta. Sen sijaan koirien turkit olivat peuhaamisen jälkeen kuraisia.

Paavolle maistui myös uni mustikkamättäillä. Uni oli mättäillä niin makeaa, että ihan kuorsaaminen kuului.

"Aah. Ihana keidas. Kerätköön nuo muut mustikoita. Minä lepään tässä." 

"Vähän vaan peuhattiin tuolla mutalätäkössä."

"Rankkaa tämä metsässä kuljeskelu.
Onpas mukava oikaista tähän."

      

Koirien märät ja mutaiset turkit puhdistettiin rahkasammalella ennen lähtöä. Vanhan kansan perinteen mukaan rahkasammal on oiva materiaali niin vessapaperiksi kuin vauvan vaipaksi. Rahkasammal on lievästi antiseptinen ja imukykyinen ja toimi hyvin turkin puhdistuksessa. Tässä vielä hauska video mustikkaretkeltä.