Täydellinen puukalikka

Paavo on löytänyt täydellisen puukalikan eikä halua antaa sitä Helmille millään. Bulldoggien kilpajuoksu puukalikan kanssa oli hauskaa katseltavaa.

Paavo: "Helmii... Tuu katsomaan, mikä mulla on."

Helmi (vas.): "Voi juku, mikä kalikka. Anna se mulle!"

Paavo: "Enkä anna. Löytäjä saa pitää."

Paavo (edessä): "Hähää.. Et saa mua kiinni."
Helmi (takana): "Odota. Älä mene niin lujaa."

Paavo: "Helmi, mihin sää jäit? Loppuiko puhti?"

Helmi: "Mää lähden etsimään omaa puukalikka ja todellakin muistan tämän.
Jos mää löydän jotain superhienoa, niin en varmasti anna sitä sulle!"

Bulldoggien tuplasynttärit

Helmi täytti 24.3.2013 sunnuntaina neljä vuotta ja Paavo täytti seuraavana päivänä vuoden. Bulldogit viettivät yhteissynttäreitä saaden paljon huomiota ja sepäs olikin koirien mieleen. Lahjoja auottiin ja uusilla leluilla rehvasteltiin.

Helmi: "Ooh. Hieno paketti. Nuuh nuuh. Tämä haisee ihan älypelille."

"Sitten seuraava lahja... Tämä on vähän pehmeämpi paketti."

"Näin hieno köysi, eikä käyttö vaadi paljoa älyä. Paitsi Paavolta..."

"Oho. Vieläkin lahjoja."

"Mitä täältä löytyy?"

"Vautsi, mikä pinkki pallo."

Paavo: "Katsos Helmi mitä täältä löytyy."

"Tämä on paljon isompi pallo kuin se sun. Sää sait sellaisen pikkukoirien
pallon, mutta mää sain sentään tällaisen isojen koirien pallon."

"Helmi, tämä sun älypeli taitaa olla liian haastava sulle, mutta sopiva mulle.
Se köysilelu taitaa olla sopivampi sun älytasolle."

Aurinkoinen kävelylenkki

Ihana aurinkoinen talvisää oli Helmin mieleen kävelyllä. Ihan niin kuin Helmi olisi ollut vallan hymyssä suin.

Helmi: "Ihan mahtava sää. Jiihaa.."

"Hei, voitaisko pysähtyä hetkeksi?"

"Mmmm... Täytyy laittaa oikein silmät kiinni ja vain nauttia.
Nuuh nuuh... Taitaa jo olla kevät tulossa."

"Hehe... Varmaan pitävät mua ihan hassuna koirana,
 kun tuollain pysähtelen. Mutta eihän tässä mikään kiire mihinkään ole."

Ripulia koiralla

Helmillä oli ripulia usean päivän ajan. Toisinaan koiralla on ollut löysällä vatsa päivän tai kaksi, mutta nyt ripulia oli useamman päivän ajan. Ruokahaluun ripuli ei kuitenkaan vaikuttanut, eikä oksentamisoireita ollut ollenkaan.

Helmillä oli tarve päästä asioilleen jopa yöllä ja sisällekin pääsi ripulit kertaalleen. Parin päivän jälkeen ulosteen mukana tuli myös verta. Olimme jo ihan kauhuissamme, että mistä on kyse. Varasimme eläinlääkäriajan, jonka saimme seuraavalle päivälle Tampereen Animagista (entinen Veter).

Helmi: "Eikö sitä saa edes rauhassa olla asioillaan...?"

Eläinlääkärin mukaan mistään vakavasta ei ole kyse, koska veri oli kirkasta eli se ei ollut peräisin mistään syvältä. Jos veri olisi ollut tummaa, niin se olisi ollut merkki jostain vakavammasta ongelmasta syvemmältä suolistosta.

Ensimmäisenä vastaanotolla oli painon punnitus. Viime kerrasta oli Helmille kertynyt puoli kiloa lisäpainoa, eli nyt 23kg.

"Mitä se vaaka näyttää? Mun mielestä mulla olisi vielä

hyvin varaa täyttää ruttuja mehevällä kalkkunan lihalla."

Viimeksi painoa oli 22,5kg. Eläinlääkäri sanoi, että vähän on

ehkä liikaa pyöreyttä keskivartalossa.

"Jahas... Taas täällä tutkimuspöydällä.
Mitähän hoitoja tällä kertaa tarjotaan?"

"Arvatenkin jotain takapuoleen liittyvää..."

Mitä sieltä oikein löytyy?"

"Jospa vähän harjoittelen viheltelyä tässä odotellessa... Pröööööt...

En mää opi ikinä viheltämään."

"Nyt jännittää, mikä on loppulausunto."

Helmille määrättiin kahden viikon suolistoantibioottikuuri suoliston rauhoittamiseksi. Tylosin antibioottitabletti annetaan 2 kertaa päivässä, yksi aamulla ja yksi illalla. Lisäksi Helmi sai 3 päivän tehokuurin Promax maitohappobakteerivalmistetta.

Tylosin suolistoantibioottilääke.

Promax maitohappobakteerivalmiste.

Helmin oireet on nyt helpottanut ja uloste on ihan normaalia. Oikeastaan paranemisessa ei loppujen lopuksi montaa päivää mennyt, mutta kuuri annettiin kuitenkin loppuun asti, jotta suolisto paranisi kunnolla.

Kainaloihin asti lunta

Englanninbulldoggi on iso koira, mutta jalat eivät ole kauhean pitkät suhteessa muuhun vartaloon. Siksipä syvässä lumessa voi olla toisinaan haastavaakin liikkua. Kainaloihin asti ylettyvä lumi ei kuitenkaan Helmin menoa pahemmin haittaa, paitsi ettei siinä kauhean kauaa jaksa rämpiä. Jos maisemassa on koskematonta tasaista lunta, niin Helmihän rientää innolla siihen möyrimään ja riehumaan. Tällä kertaa Helmi sai lumisen naaman kurvaillessaan lumessa.

Helmi: "Katsoppas, kun tein hienon lumikraaterin. Se on mun erikoisalaa.
Jos yrittäisin tehdä lumienkelin, niin siitä tulisi
lähinnä lehmän taljan näköinen muodostelma."

"Aika rankkaa tuo lumikraaterin teko. Tuli samalla pestyä naamakin."

"Huaah... Nyt ei enää jaksa liikkua. Tätä luntahan on kainaloihin asti.
Mietippä tilannetta omalle kohdallesi."

 

"Ööö.. Käviskö, että kannat mut takaisin autoon? Tuli niin kova uupumus,
kun tein niin hienon ja ison lumikraaterin. Jooko, kannatko?"

Bulldoggipainia

Helmin paras koiraystävä, Paavo-bulldoggi, oli kylässä. Kaikki ei mennyt Helmin osalta putkeen, kun Paavo innostui kiusaamaan Helmiä rauhaisan sohvalla löhöilyn lomassa. :) Tässä Helmin tarina siitä, mitä sohvalla tapahtui...

Helmi (oik.): "Tästä se lähti. Kaikki oli ensin ihan hyvin. Paavo oli ihana ja
toimi pääni nojana maltillisesti, kunnes yhtäkkiä..."

"...Paavolta loppui maltti ja se päätti antaa mulle pusun poskelle."

"No mää häkellyin pususta ja samassa Paavo punastui ja
nousi istumaan. Sitten se sekosi täysin..."

"Paavo tuli ihan mun lähelle niin, että mää ihan kellahdin kumolleni..."

"Sitten se hullu nousi takajaloillensa ja mää yritin kammeta ylös kyljeltäni..."

"Onneksi pääsin ylös ja sain käännettyä pääni pois Paavon alta.
Huh huh... Mutta ei se vielä siihen loppunut."

"No sitten Paavo alkoi lätkiä mua tassullaan."

"Ja uudestaan."

"Sitten mää yritin siirtyä mahdollisimman kauas Paavosta, mutta sohvan
reuna loppui heti kesken. Paavo vaan ei jättänyt vieläkään mua rauhaan..."

"Siirryin toiselle puolelle sohvaa vihellellen. No siitäpä se Paavo sitten
innostuikin. Se alkoi tunkea päätään mun mahan alle..."

"...ja sitten yhtäkkiä nostikin päänsä ja näytti kieltä. Ääk, mää pelästyin."

"No sitten tuli tosi tuskia. Paavo alkoi tuupata ja tuupata mua kumolle..."

"Lopulta olin ihan kyljelläni. Voi tuskat. No yritin tietenkin nousta ylös..."

"Pääsinkin jaloilleni, mutta Paavo yritti kaikin voimin estää."

"Katsoin jo ylempiä tahoja kohden. Lopulta en enää kestänyt ja
näytin Paavolle taivaan merkit..."

"..ja huusin täysillä MINÄ MÄÄRÄÄÄÄÄN!!!
Jolloin Paavo pelästyi ja pomppasi ainakin metrin korkeudelle."

"Sitten Paavo rauhoittui ja käpertyi kainalooni ja kaikki oli taas hyvin."