Sienestämässä

Tänä syksynä on käyty muutaman kerran sienestämässä. Helmi on metsässä yllättävän ketterä. Se hyppii kaatuneiden puiden runkojen yli ja kulkee reippaana perässä erilaisissa maastoissa, vaikka sitä ei heti uskoisikaan.

Tattisaalis on ollut niukka. Sen sijaan kanttarelleja on tänä syksynä löytynyt aika paljon. Helmiä ei ole ainakaan vielä opetettu etsimään sieniä. Tämän koirarodun innokkuus ei taida oikein siihen riittää, vaikka sienien haistelu toisinaan kiinnostaakin.

Hirvikärpäset ovat kiusanneet meitä vain yhdellä sieniretkellä, kun päädyttiin liian keskelle metsää hirvien kulkureiteille. Silloin tuli kiire takasin mökille. Helmiltä löytyi tuolla kertaa kaksi hirvikärpästä turkista. Furminaattori oli hyvä apu hirvikärpästen löytämisessä. Ihmisistä hirvikärpäsiä sen sijaan löytyi moninkertainen määrä. Ehkä se, että koira kulkee niin matalalla, säästää niitä hirvikärpästen hyökkäyksiltä. Tässä kuvia syksyn sieniretkiltä mökkimaisemista Virroilta.

Helmi: "Nuuh nuuh.. Kumman tuoksuisia nuo suppilovahverot. En kyllä ymmärrä,
miksi nuo ihmiset tällaisia syö. Mulle kelpaisi paljon paremmin kinkkuvoileivät."

Helmi: "Jaha. Olisikos nyt tauon paikka? Mä voisin
ottaa ne kinkkuvoileivät, jotka tehtiin ihan mua varten."

Helmi: "Mitä? Jäikö ne kinkkuvoileivät mökille? Eiiii. No voisi
tässä ainakin hetken vain istuskella ja katsella maisemia."

Helmi: "Hui, tämän reunemmalle en kyllä mene. Lähdetäänkö
nyt sinne mökille syömään niitä kinkkuvoileipiä?"