Ripulia koiralla

Helmillä oli ripulia usean päivän ajan. Toisinaan koiralla on ollut löysällä vatsa päivän tai kaksi, mutta nyt ripulia oli useamman päivän ajan. Ruokahaluun ripuli ei kuitenkaan vaikuttanut, eikä oksentamisoireita ollut ollenkaan.

Helmillä oli tarve päästä asioilleen jopa yöllä ja sisällekin pääsi ripulit kertaalleen. Parin päivän jälkeen ulosteen mukana tuli myös verta. Olimme jo ihan kauhuissamme, että mistä on kyse. Varasimme eläinlääkäriajan, jonka saimme seuraavalle päivälle Tampereen Animagista (entinen Veter).

Helmi: "Eikö sitä saa edes rauhassa olla asioillaan...?"

Eläinlääkärin mukaan mistään vakavasta ei ole kyse, koska veri oli kirkasta eli se ei ollut peräisin mistään syvältä. Jos veri olisi ollut tummaa, niin se olisi ollut merkki jostain vakavammasta ongelmasta syvemmältä suolistosta.

Ensimmäisenä vastaanotolla oli painon punnitus. Viime kerrasta oli Helmille kertynyt puoli kiloa lisäpainoa, eli nyt 23kg.

"Mitä se vaaka näyttää? Mun mielestä mulla olisi vielä

hyvin varaa täyttää ruttuja mehevällä kalkkunan lihalla."

Viimeksi painoa oli 22,5kg. Eläinlääkäri sanoi, että vähän on

ehkä liikaa pyöreyttä keskivartalossa.

"Jahas... Taas täällä tutkimuspöydällä.
Mitähän hoitoja tällä kertaa tarjotaan?"

"Arvatenkin jotain takapuoleen liittyvää..."

Mitä sieltä oikein löytyy?"

"Jospa vähän harjoittelen viheltelyä tässä odotellessa... Pröööööt...

En mää opi ikinä viheltämään."

"Nyt jännittää, mikä on loppulausunto."

Helmille määrättiin kahden viikon suolistoantibioottikuuri suoliston rauhoittamiseksi. Tylosin antibioottitabletti annetaan 2 kertaa päivässä, yksi aamulla ja yksi illalla. Lisäksi Helmi sai 3 päivän tehokuurin Promax maitohappobakteerivalmistetta.

Tylosin suolistoantibioottilääke.

Promax maitohappobakteerivalmiste.

Helmin oireet on nyt helpottanut ja uloste on ihan normaalia. Oikeastaan paranemisessa ei loppujen lopuksi montaa päivää mennyt, mutta kuuri annettiin kuitenkin loppuun asti, jotta suolisto paranisi kunnolla.

Kainaloihin asti lunta

Englanninbulldoggi on iso koira, mutta jalat eivät ole kauhean pitkät suhteessa muuhun vartaloon. Siksipä syvässä lumessa voi olla toisinaan haastavaakin liikkua. Kainaloihin asti ylettyvä lumi ei kuitenkaan Helmin menoa pahemmin haittaa, paitsi ettei siinä kauhean kauaa jaksa rämpiä. Jos maisemassa on koskematonta tasaista lunta, niin Helmihän rientää innolla siihen möyrimään ja riehumaan. Tällä kertaa Helmi sai lumisen naaman kurvaillessaan lumessa.

Helmi: "Katsoppas, kun tein hienon lumikraaterin. Se on mun erikoisalaa.
Jos yrittäisin tehdä lumienkelin, niin siitä tulisi
lähinnä lehmän taljan näköinen muodostelma."

"Aika rankkaa tuo lumikraaterin teko. Tuli samalla pestyä naamakin."

"Huaah... Nyt ei enää jaksa liikkua. Tätä luntahan on kainaloihin asti.
Mietippä tilannetta omalle kohdallesi."

 

"Ööö.. Käviskö, että kannat mut takaisin autoon? Tuli niin kova uupumus,
kun tein niin hienon ja ison lumikraaterin. Jooko, kannatko?"

Bulldoggipainia

Helmin paras koiraystävä, Paavo-bulldoggi, oli kylässä. Kaikki ei mennyt Helmin osalta putkeen, kun Paavo innostui kiusaamaan Helmiä rauhaisan sohvalla löhöilyn lomassa. :) Tässä Helmin tarina siitä, mitä sohvalla tapahtui...

Helmi (oik.): "Tästä se lähti. Kaikki oli ensin ihan hyvin. Paavo oli ihana ja
toimi pääni nojana maltillisesti, kunnes yhtäkkiä..."

"...Paavolta loppui maltti ja se päätti antaa mulle pusun poskelle."

"No mää häkellyin pususta ja samassa Paavo punastui ja
nousi istumaan. Sitten se sekosi täysin..."

"Paavo tuli ihan mun lähelle niin, että mää ihan kellahdin kumolleni..."

"Sitten se hullu nousi takajaloillensa ja mää yritin kammeta ylös kyljeltäni..."

"Onneksi pääsin ylös ja sain käännettyä pääni pois Paavon alta.
Huh huh... Mutta ei se vielä siihen loppunut."

"No sitten Paavo alkoi lätkiä mua tassullaan."

"Ja uudestaan."

"Sitten mää yritin siirtyä mahdollisimman kauas Paavosta, mutta sohvan
reuna loppui heti kesken. Paavo vaan ei jättänyt vieläkään mua rauhaan..."

"Siirryin toiselle puolelle sohvaa vihellellen. No siitäpä se Paavo sitten
innostuikin. Se alkoi tunkea päätään mun mahan alle..."

"...ja sitten yhtäkkiä nostikin päänsä ja näytti kieltä. Ääk, mää pelästyin."

"No sitten tuli tosi tuskia. Paavo alkoi tuupata ja tuupata mua kumolle..."

"Lopulta olin ihan kyljelläni. Voi tuskat. No yritin tietenkin nousta ylös..."

"Pääsinkin jaloilleni, mutta Paavo yritti kaikin voimin estää."

"Katsoin jo ylempiä tahoja kohden. Lopulta en enää kestänyt ja
näytin Paavolle taivaan merkit..."

"..ja huusin täysillä MINÄ MÄÄRÄÄÄÄÄN!!!
Jolloin Paavo pelästyi ja pomppasi ainakin metrin korkeudelle."

"Sitten Paavo rauhoittui ja käpertyi kainalooni ja kaikki oli taas hyvin."

Vauhdin hurmaa lumihangessa

Ei sitä heti päältäpäin osaisi arvata, kuinka paljon intoa ja ketteryyttä bulldogistakin voi löytyä, jos se sille päälle sattuu. Helmi osoitti, että kyllä bulldoggikin on ketterä ja nopea vaikka umpihangessa. Tässä vaihdikkaita kuvia pellolla juoksemisesta, kun Helmi oikein innostui ja koki vauhdin hurmaa lumen pöllytessä.

"Jiihaaa... Nyt mää näytän teille, kuinka mää juoksen täysillä pellon
päästä päähän ja takaisin. Jaa, ette usko vai... tästä se lähtee..."

"Ja sitten vielä täysillä takasin..."

"Läääh... Perillä."

"Lällällää.. Mitä mä sanoin. Pystyttekö itse samaan?"

Helmin jälkiä lumessa.

Maatalon emäntä

Helmi oli mukana katsastamassa tiluksia maaseudulla. Helmi elehti talon ovella kuin maatalon emäntä. Paitsi ettei hän mitään kotitöitä ala tekemään. ♥

Helmi: "Minä olen tämän talon emäntä ja määrään täällä.
Ai mitä teenkö kotitöitä...?"

Helmi: "Mitä nuo oikein on? Enhän mää edes tiedä, mitä noilla pitäisi tehdä."

Helmi: "Ehkä on parempi, että minä vain katselen, kun muut tekee.
Ei sillä, ettenkö olisi tosi reipas."

Bulldogit istuvat tuoleilla

Helmi ja Paavo bulldogit näyttävät, että kyllä koiratkin voivat istua tuolilla, vaikkakin tyyli voi olla hieman erilainen kuin ihmisillä. Usein ihmisten istuessa tuoleillaan Helmi saattaa tulla rapsuttamaan tuolilla istuvan ihmisen jalkaa kertoakseen, että hän haluaa myös tuolille. Eihän siellä lattian rajassa ole yhteen kiva yksin makoilla, vaan pitää päästä samalle tasolle kuin muutkin, jotta saisi enemmän huomiota. Toisinaan Helmi nostaa etutassunsa tuolille ja odottaa, että joku nostaisi takapuolesta hänet tuolille istumaan. Helmi myös odottaa, että joku nostaa hänet lopulta pois tuolilta takaisin lattialle. ♥

Tässä koirien tyylinäytteitä siitä, miten tuolilla voi istua ja miten lepäillä.

Paavo: "Öö... Mikä painava mun selän päällä on?" Helmi: "Mun pää.
Se on painava, koska siellä on niin paljon tietoa ja viisautta."

Paavo: "Tiesitkö Helmi, että poikabulldogeilla on isompi pää
kuin tyttöbulldogeilla eli ne on vielä viisaampia. Eikö?"
Helmi: "No sun tapauksessa se ei pidä paikkaansa."

Helmi: "Alkaa ihan nukuttaa, kun on niin mukavan lämmin ja pehmeä päänoja..."

Helmi: "...paitsi hivenen aromikas."

Pitkä matka kotiin

Paluumatka kotiin Vuokatista Tampereelle oli pitkä. Autossa oli 4 ihmistä, 2 koiraa ja kaikkien matkatavarat. Osa tavaroista oli sentään katolla suksiboksissa. Paavo bulldoggi istui auton takapenkillä keskimmäisellä paikalla käyttäen koirille tarkoitettuja turvavyövaljaita. Helmi vietti matkansa etupenkillä matkustajan jalkatilassa ja osan matkaa matkustajan sylissä. Helmiä ei pitkä matka tuskastuttanut, vaan hän otti rennosti ja nukkui lähes koko matkan. Paavolla oli enemmän vaikeuksia takapenkillä, kun ei meinannut hyvää lepäilyasentoa oikein löytyä. Sen sijaan takapenkin keskimmäiseltä paikalta oli hyvät katseluasemat eteenpäin ja Paavo tykkäsikin välillä katsella matkan kulkua istuvalteen.

Helmi: "Paavolla on paremmat tarkkailuasemat kuin mulla, mutta mulla onkin
paremmat lepäilyasemat kuin Paavolla. Ja se sopii mulle hyvin."

Paavo: "Mää täällä tarkkailen ja
pidän huolen, että..."

"... sulla on Helmi siellä
turvallinen nukkua. ♥ "

Helmi: "Krooh..."